Yhteishaku, pääsykokeet, valinta ja työelämää

Heippa. 

Kerron tässä tekstissä yhteishausta, pääsykokeista sekä valinnasta sekä elämän aloittamisesta täällä Espoossa. Kirjoittelen blogiin todennäköisemmin asioita koulusta ja elämän isoista asioista, sekä harjoittelujaksoista. Ja mikäli jotain erikoisen hauskaa tulee, niin siitä sitten :) 

Yhteishakumme oli helmi-maaliskuussa 2015. Valinta siitä, mihin haen ei ollut vaikea, vaan olin tiennyt sen jo useamman vuoden. Ensimmäinen kohde on Metropolia Kätilö, toisena Metropolia sairaanhoitaja, kolmas Metropolia röntgenhoitaja, neljäs Metropolia ensihoito, viides Metropolia bioanalyytikko ja kuudes laurea sairaanhoitaja. 

Keskiarvoni hakiessa oli 2,6 (1-3 asteikko) eli hirmu hyvä. Pohja koulutukseltani olen lähihoitaja ja valmistuin 05/2015. Mulla on valintaan vaikuttavia syitä, mm. reuma, psoriasis ja endometrioosi. Olen näiden suhteen erittäin avoin ja mielelläni jaankin kokemuksiani niistä muille. Hankin lääkärintodistuksen ajoissa ja lähetin koululle. Lääkärintodistuksessa selvitettiin millainen on sairauksieni tilanne ja miten ne vaikuttavat elämääni. Tämä toi lisäjännitystä siihen, pääsisinkö edes pääsykokeisiin, saati sitten opiskelemaan, mitä jos sairauteni vaikuttaisikin unelma-ammattiini pääsyyn? 

Aika tuntui todella pitkältä odotellessa pääsykoekutsua, kun jo keväällä aloin haalimaan pääsykoekirjoja sekä tutkimaan netistä aiempia pääsykokeita ja niistä kokemuksia. Aloin jo keväällä hieman lukemaan ja tekemään muistiinpanoja.
Toukokuussa aloin lukemaan kunnolla ja lainasin kirjastosta ne kirjat mitä sieltä löytyi ja ystävältä sain yhden kirjan lainaan. Kiireellä tekemään muistiinpanot niistä ennen kuin ne tarvitsisi palauttaa. Silloin luin paljon. Etiikan lukeminen oli hirmu puuduttavaa, tuttua ja tylsää mutta samalla mielenkiintoista. Anatomian ja fysiologian lukeminen oli mielenkiintoista, mutta vaikeaa, sillä uutta asiaa tuli paljon, asioita käsiteltiin paljon syvemmin kuin lähihoitaja opinnoissa.
Lukemista häiritsi kuitenkin valmistumis ja muutto kiireet sekä ohessa piti tehdä töitä. Ohjelmaa oli ja aikaa ei. Viimeiset viikot ammattikoulussa oli kuitenkin suurimmaksi osaksi vapaata jolloin jäi aikaa lukemiseen. Muistiinpanoni oli laajat ja kattavat joista olen edelleen tyytyväinen.

Pian koitti valmistuminen ja muutto ja 1.6. alkoi työt Käpylässä palvelutalossa. Tuohon mennessä oli tullut jo pääsykoekutsu ja se oli niin mahtavaa, kun sähköpostiin kolahti kaksi kutsua! Kätilöksi ja röntgenhoitajaksi.  Pääsykokeet olisi 3-5.6. Ja olinkin jo viisaana ajoissa pyytänyt ne töistä vapaaksi. 

3.6. Oli kätilötyön pääsykokeet tukholmankadulla. Se päivä alkoi kaoottisesti kun piti suunnistaa oikeaan bussiin ja rakennukseen. Löysin kuitenkin ajoissa perille ja ilmoittauduin ensimmäisten joukossa. Aika kului kyllä suhteellisen hitaasti, kun odoteltiin koska pääsisi suorittamaan kirjallista kirjakuulustelua. 

Odotustilassa oli rento ja samalla hieman jännittynyt tunnelma. Ihmiset juttelivat keskenään ja ystävyyssuhteita luotiin. Itsekin tutustuin muutamaan mukavaan ihmiseen :) 

Meidät kutsuttiin nimellä yksi kerrallaan pääsykoesaliin ja sisään mennessä kysyttiin henkilötodistusta ja siitä meidät ohjattiin paikoillemme istumaan, yksi penkki väliä ihmisten välillä. 

Meille jaettiin itse koepaperi. Tilanne oli jotenkin hirmu jännittävä mutta samalla olo oli aika rauhallinen. Olin iloinen pelkästään siitä, kun olin päässyt kyseisiin pääsykokeisiin, se tuntui jo onnistumiselta. Meillä oli runsaasti aikaa vastata kysymyksiin ennen ajan loppumista. Kysymyksiin vastatessa iski epätoivo, se tuntui niin vaikealta ja mahdottomalta, ihan kuin en olisi valmistautunut ollenkaan. Pää tyhjeni kertaheitolla. Vastasin ensimmäisenä kysymyksiin jotka tuntuivat helpoilta, viimeisimmäksi jätin vaikeat väitteet. Kysymykset oli muotoiltu vaikeiksi ja osa oli kompakysymyksiä. 

Kun olin vastannut kaikkiin kysymyksiin, kävin ne kahteen-kolmeen kertaan läpi. Muutamaan kysymykseen vaihdoin vastausta, mutta en ollut niiden oikeellisuudesta varma. Mulla meni vain noin 30min vastaamiseen kokonaisuudessaan, olin nopea vaikka tuntui haastavalta. Tietyn aikarajan umpeutuessa salista sai poistua. Poistuin ensimmäisten joukossa ja siitä alkoikin suunnistus ryhmähaastattelu luokan eteen. 

Meillä jäi runsaasti aikaa syödä eväitä ja tutustua muihin ihmisiin, aika kului nopeasti kun oli paljon juteltavaa ja seura hyvää. Ennen ryhmähaastattelua meidän piti kirjoittaa nimilaput, tunnistamista varten. 

Ryhmähaastattelu luokkaan meni ensimmäisenä opettajat, minä olin viimeisessä ryhmässä ja jouduinkin jännittämään pisimpään. Seurasin kuinka ihmiset menivät luokkaan ja millä mielellä tulivat sieltä ulos. Suurin osa nauroi ja oli hyväntuulista, odotettavissa ei siis ollut mitään kamalaa, oletettavasti. 

Ryhmässä meitä oli 5-7 ja haastattelu oli rentoa ja hyväntuulista. Saimme aiheen josta keskustella tietyn aikarajan puitteissa, aihe oli helposti keskustelua synnyttävä ja siinä tulikin huomioida monia eri seikkoja, aina etiikasta teknologian kehitykseen sekä ihmisten keskinäiseen vuorovaikutukseen. Keskustelua syntyi runsaasti ja kukin odotti omaa vuoroaan avata suunsa, ettei puhu kenenkään toisen päälle tai liikaa. Hieman jännitti mitä meistä havainnoidaan ja mitä opettajat kirjoittavat ylös meistä ja meidän vuorovaikutustaidoista. Keskustelun jälkeen opettajat kertoivat hieman kätilötyön opinnoista sekä harjoittelusta ja saimme kysyä mitä mieleemme tuli. 

Lähdimme hyväntuulisina kotiin, odottelemaan seuraavia pääsykokeita tai yhteishaun valinnan tuloksia. Itsellä alkoi suunnistaminen oikealle bussipysäkille josta navigaattorin avulla seurasin millä pysäkillä piti jäädä pois. Paikka kun vielä niin kovin uusi ja tuntematon minulle. 

4.6. Koitti röntgenhoitajan pääsykokeet mannerheimintiellä. Päivä alkoi kaoottisemmin kuin edellinen. Pääsin hyvin bussilla pysäkille jossa piti vaihtaa bussista toiseen, pysäkille tuli bussi joka ei ollut vielä mun, mutta kovin epäonnekkaasti juuri se mun bussi meni sen pysäkille pysähtyneen bussin takaa ohi. Iski aika kova epätoivo, kun piti yrittää löytää toiselle pysäkille mistä lähtee seuraava bussi pääsykoepaikkaan. Kukaan vastaantuleva ei tiennyt missä tämä pysäkki oli.. Kaivoin puhelimesta navigaattorin esiin ja suunnistin pysäkille, se olikin vain noin 300metrin päässä, mutta kuitenkin vähän piilossa. Ehdin onneksi siihen bussiin jonka myötä ehdin nipin napin kokeeseen, ennen kuin salin ovet laitettiin kiinni. Olin viimeinen salissa. 

Tähän kokeeseen ei ollu ennakkomateriaalia, vaan se jaettiin salissa. Meille annettiin artikkeli josta piti tehdä referaatti. Koe oli nopeasti tehty ja meille jäi aikaa kierrellä luokissa ja tutustua laitteisiin. Pääsimme liikuttelemaan ja koskemaan niitä, se tuntui todella mahtavalta. 

Tässäkin kokeessa olisi ryhmähaastattelu. Sitä odotellessa tutustuttiin taas uusiin ihmisiin ja nautittiin sosiaalisista tilanteista. Ryhmäkeskustelu koitti pian ja se tuntui jo mukavalta, kun tiesi mistä on kyse aiemman pääsykokeen perusteella. Tämä oli nopeasti ohi ja jäi hyvä fiilis, tänne ainakin pääsisin. 

Jatkoin elämääni töissä käyden ja tutustuen uuteen kotikuntaani. 

Työskentelen Käpyrinteen palvelutalon muistiyksikössä, jossa meillä on  pääsääntöisesti iloisia asukkaita, kirjavia elämäntarinoita ja mahtavia persoonia. Työkavereiden kanssa on helppo kommunikoida ja jakaa asioita sekä kysyä mielipidettä esim hoitoa koskeviin asioihin. Työpaikallani on helppo kehittyä lähihoitajana A-luokan hoitajaksi. Meillä kannustetaan ja tuetaan toisia, meillä pidetään huolta toisistamme ja itsestämme, meillä asiakkaita kohdellaan hyvin ja kunnioittavasti, meillä halataan ja kuunnellaan. Tällaiseen työpaikkaan on kiva tulla, tällaisessa paikassa on hyvä ylläpitää työkykyä. 

Pääsin mukaan työpaikan juttuihin todella nopeasti ja opin talon tavoille muutamassa päivässä. Joka päivä kuitenkin tulee jotain uutta, näin vasta valmistuneelle mistä on hyvä ottaa opiksi. 

Tätä tekstiä kirjoittaessa mulla on töitä enään viikko jäljellä.. Aika on suorastaan lentänyt kun on viihtynyt :) Mutta niinhän sen kuuluukin. 

Oon saanut töistä kyllä ihania ystäviä, joiden kanssa voi nähdä töiden ulkopuolellakin. Nyt tässä pienen ajan sisään on sanottu näkemiin muutamille työkavereille, jotka ovat olleet sijaisia tai määräaikaisia, heitä jää kyllä ikävä, ovat tuoneet niin paljon työpaikalle ja minulle, niinkuin muutkin. Eipä ole pahaa sanottavaa kenestäkään työntekijästä, mikä on harvinaista :) 

Töissä jännitettiin yhdessä pääsinkö opiskelemaan vai en. Olin suunnitellut kaiken selkeästi mitä teen missäkin tapauksessa. Jos en pääsisi opiskelemaan, jatkaisin työsuhdettani niin kauan kunnes saisin opiskelupaikan, jos taas pääsen opiskelemaan, jatkan keikkalaisena työpaikalla. Tulosten oli määrä tulla 3.7. mennessä, mutta ne olivatkin tulleet jo kesäkuun viimeisimpinä päivinä. Kävin joka päivä katsomassa josko jo. Olin juuri iltavuorossa, kun katsoin viimeisen kerran tuloksia, ja niin se vain oli, pääsin jokaiseen hakukohteeseeni, ykkösenä listalla KÄTILÖ. Vastaanotin opiskelupaikan välittömästi, ilon kyyneleet siinä pääsi. Väkisinkin. Sitä onnea on vaikea kuvailla, mutta muut saman kokeneet varmasti tietää mitä tarkoitan ! Mikä parasta, pääsykokeissa tutustumani ihminen pääsi myös! Olisimme luokkakavereita, mikä on aivan mahtavaa. 

Siitä ensimmäisenä puhelua isälle ja kihlatulle. Sitten siskolle ja äidille. Viestiä muille ja päivitystä facebookkiin. Niin mahtavaa se oli, unelmat todellakin toteutuu. Sitten kipin kapin ilmoittamaan työnantajalle, että jatkan mielelläni keikkalaisena koulun ohella. 

Olen tutkinut jo lukujärjestystäni ja hyvältä näyttää! Koulu starttaa 19.8. ja en millään malta odottaa että pääsen sinne tutustumaan muihin ja aloittamaan opiskelun, sen verran mielenkiintoinen kokonaisuus tulossa. Ensimmäinen harjoittelujaksokin jo syksyllä! Saapa nähdä kuinka paljon saan hyväksilukuja, kun lähihoitaja koulutus pohjalla :) Se selviää ensimmäisinä päivinä. 

Tänään on ollut äärettömän hyvä päivä, mulla oli lääkäriaika endometrioosi asioista jorvissa, jossa mut otti vastaan aivan ihana lääkäri. Ymmärsi ja kuunteli, eikä vähätellyt kipujani. Asiat lähtivät etenemään toivotulla tavalla, tästä lisää sitten myöhemmin ;) 

Illemmalla mun yks paras ystävä tuli käymään Hämeenlinnasta, ja voi vitsi kun kiva nähdä sitä, se on mulle kun veli ja voidaan puhua mistä vaan, samanlaisen ihmisen tarvitsen lähelle espooseen! Noh mutta nautitaan hetkestä :) 

Kuka olen ?

Heippa! 

Olen -96 vuonna syntynyt nuori nainen. Valmistuin lähihoitajaksi 05/2015 ja aloitin Kätilö opinnot 08/2015.
Alunperin olen Hämeenlinnasta, mutta koulun perässä muutin mieheni kanssa Espooseen. 

Harrastan Bugg- ja boogiewoogie tanssia, jotka kuuluu rock´n´swing tansseihin. Harrastan myös valokuvaamista ystävieni kanssa. Kesällä ja talvella kalastan isän ja kihlattuni kanssa.

Täällä kerron kaikennäköistä opiskelustani ja täällä on muutamia tehtäviäni lähihoitajaopinnoista. Kerron myös mikäli elämässäni tapahtuu jotain jännittävää! :)